lakeus

Suomi

Substantiivi

lakeus (40)

1. tasainen maa-alue, esim. peltoaukea, tasanko

   Pohjanmaan lakeudet.

2. (murteellinen) lakeinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑkeus/ tai /ˈlɑkeu̯s/
• tavutus: la‧ke‧us / la‧keus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lakeus	lakeudet
genetiivi	lakeuden	lakeuksien
partitiivi	lakeutta	lakeuksia
akkusatiivi	lakeus; lakeuden	lakeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lakeudessa	lakeuksissa
elatiivi	lakeudesta	lakeuksista
illatiivi	lakeuteen	lakeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lakeudella	lakeuksilla
ablatiivi	lakeudelta	lakeuksilta
allatiivi	lakeudelle	lakeuksille
muut sijamuodot
essiivi	lakeutena	lakeuksina
translatiivi	lakeudeksi	lakeuksiksi
abessiivi	lakeudetta	lakeuksitta
instruktiivi	–	lakeuksin
komitatiivi	–	lakeuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lakeude-
vahva vartalo	lakeute-
konsonantti- vartalo	lakeut-

Etymologia

• adjektiivi lakea + johdin -us

Liittyvät sanat

• laakeus
• tasanko

Anagrammit

kelaus, sulake, sulkea

Idiomit

• näillä lakeuksilla

Aiheesta muualla

• lakeus Kielitoimiston sanakirjassa