sulake

Katso artikkeli Sulake Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

sulake (48-A)

1. elektroniikassa ja sähkötekniikassa käytetty komponentti; virtapiirin osana toimiva metallilanka joka sulaessaan katkaisee virtapiirin ylikuormitus- tai vikatilanteissa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsulɑkeˣ/
• tavutus: su‧la‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sulake	sulakkeet
genetiivi	sulakkeen	sulakkeiden sulakkeitten
partitiivi	sulaketta	sulakkeita
akkusatiivi	sulake; sulakkeen	sulakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	sulakkeessa	sulakkeissa
elatiivi	sulakkeesta	sulakkeista
illatiivi	sulakkeeseen	sulakkeisiin sulakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sulakkeella	sulakkeilla
ablatiivi	sulakkeelta	sulakkeilta
allatiivi	sulakkeelle	sulakkeille
muut sijamuodot
essiivi	sulakkeena	sulakkeina
translatiivi	sulakkeeksi	sulakkeiksi
abessiivi	sulakkeetta	sulakkeitta
instruktiivi	–	sulakkein
komitatiivi	–	sulakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sulakkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sulaket-

Etymologia

Uudissana sulaa + -ke 1900-luvun ensikymmeneltä.^[1] Sana perustuu laitteen toimintaperiaatteeseen, jossa metallilanka laitteen sisällä sulaa ja aiheuttaa virtapiirin katkeamisen virran lämmitessä liikaa.

Käännökset

1. elektroniikassa ja sähkötekniikassa käytetty komponentti, jolla pyritään suojaamaan sähkölaitteen sähköisiä osia ylikuormitus- tai vikatilanteissa

azeri: qoruyucu englanti: fuse, circuit breaker ruotsi: säkring yl. saksa: Sicherung f.

turkki: sigorta ukraina: (плавкий) запобіжник m. venäjä: (плавкий) предохранитель m.

Liittyvät sanat

• katkaisukyky
• katkaisunopeus
• toimintajännite
• toimintavirta

Synonyymit

• varoke

Yhdyssanat

automaattisulake, lasiputkisulake, lämpösulake, sulakeautomaatti, sulaketaulu, suurjännitesulake, tulppasulake

Anagrammit

kelaus, lakeus, sulkea

Aiheesta muualla

• sulake Kielitoimiston sanakirjassa