lako

Suomi

Substantiivi

lako (1-D)

1. viljan tai heinän painuminen maahan (erit. paikallissijoissa)

   mennä lakoon, lakoon mennyt

   olla laossa

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑko/
• tavutus: la‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lako	laot
genetiivi	laon	lakojen
partitiivi	lakoa	lakoja
akkusatiivi	lako; laon	laot
sisäpaikallissijat
inessiivi	laossa	laoissa
elatiivi	laosta	laoista
illatiivi	lakoon	lakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laolla	laoilla
ablatiivi	laolta	laoilta
allatiivi	laolle	laoille
muut sijamuodot
essiivi	lakona	lakoina
translatiivi	laoksi	laoiksi
abessiivi	laotta	laoitta
instruktiivi	–	laoin
komitatiivi	–	lakoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lao-
vahva vartalo	lako-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: lakoinen
• verbit: lakoontua, lakoutua, laota, laottaa

Yhdyssanat

lakovilja, laonkestävä

Anagrammit

kola, loka, olka

Aiheesta muualla

• lako Kielitoimiston sanakirjassa

Ido

Substantiivi

lako

1. lakka

Kroatia

Adverbi

lȁko (komparatiivi lȁkšē)

1. helposti

Ääntäminen

• IPA: /'lâko/
• tavutus: la‧ko

Adjektiivi

lȁko

1. (taivutusmuoto) neutri sanasta lak

Ääntäminen

• IPA: /'lâko/
• tavutus: la‧ko

Serbia

Adjektiivi

lako

1. (taivutusmuoto) neutri sanasta lak

Adverbi

lȁko (kyrillinen лако)

1. helposti