langeta

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Verbi

langeta (74-G) (taivutus[luo])

  1. (murteellinen, yleiskielessä vanhahtava) kaatua
    Lankesin ja loukkasin polveni.
    Ikäihmisen lankeamisesta saattaa seurata lonkkamurtuma.
  2. (vanhahtava, nykykielessä ylätyyliä) heittäytyä
    ~ polvilleen
  3. (kuvaannollisesti) sortua, hairahtaa, hairahtua tekemään jtk
    ~ säälimään itseään
  4. (kuvaannollisesti) ~ (ill.) joutua jkn/jnk harhauttamana jhk
    ~ ansaan
    ~ syntiin
  5. ~ (allat.) kohdistua, osua jhk; kohdistua, tulla jnk rasitukseksi
    Auringonvalo lankesi hänen kasvoilleen.
    Vastuu lankeaa hänelle.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈlɑŋːet̪ɑˣ/, [ˈlɑŋːet̪ɑ]
  • tavutus: lan‧ge‧ta

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset

Aiheesta muualla

  • langeta Kielitoimiston sanakirjassa
  • langeta Suomen murteiden sanakirjassa
  • langeta Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 4837 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

langeta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä langettaa
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä langettaa
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä langettaa
Remove ads

Viro

Verbi

langeta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä langetama
  2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä langetama
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä langetama

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads