lanta

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads
Wikipedia
Katso artikkeli Lanta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

lanta (9-J)

  1. kasvisravintoa syövän kotieläimen uloste
    Lenkkeilypolku on taas aivan hevosenlannassa.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈlɑnt̪ɑ/, [ˈlɑ̝n̪t̪ɑ̝]
  • tavutus: lan‧ta

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

apulanta, hevosenlanta, kananlanta, karjanlanta, lannanajo, lannanlevitin, lannansyöjä, lantahuone, lantakasa, lantakouru, lantamulta, lantapatteri, lantatadikko, lantatalikko, lantatunkio, lantavarasto, lantavesi, lehmänlanta, lietelanta, luonnonlanta, makkilanta

Alakäsitteet

Aiheesta muualla

  • lanta Kielitoimiston sanakirjassa
  • lanta Tieteen termipankissa

Substantiivi

lanta

  1. (murteellinen) alamaa

Etymologia

saamen kielestä < skandinaavinen laina, vrt. ruotsin land[2]

Liittyvät sanat

Johdokset

Aiheesta muualla

  • Artikkelit 53, 917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads