lantio

Katso artikkeli Lantio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

lantio (3)

1. (anatomia) (lat. pelvis) ihmisen lantio muodostuu lonkkaluista, häpyluiden välisestä häpyliitoksesta ja suoliluiden väliin sijoittuvasta ristiluusta. Lantion tehtävänä on liittää alaraajat vartaloa tukevaan selkärankaan ja samalla suojata suolistoa ja sukupuolielimiä.

   Naisen lantio on leveämpi ja matalampi kuin miehellä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑnt̪io/
• tavutus: lan‧ti‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lantio	lantiot
genetiivi	lantion	lantioiden lantioitten
partitiivi	lantiota	lantioita
akkusatiivi	lantio; lantion	lantiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	lantiossa	lantioissa
elatiivi	lantiosta	lantioista
illatiivi	lantioon	lantioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lantiolla	lantioilla
ablatiivi	lantiolta	lantioilta
allatiivi	lantiolle	lantioille
muut sijamuodot
essiivi	lantiona	lantioina
translatiivi	lantioksi	lantioiksi
abessiivi	lantiotta	lantioitta
instruktiivi	–	lantioin
komitatiivi	–	lantioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lantio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. kehon osa

azeri: çanaq englanti: pelvis hollanti: bekken italia: bacino m. latina: pelvis f. ranska: bassin m.

ruotsi: bäcken saksa: Becken n. turkki: pelvis, leğen venäjä: таз viro: vaagen

Liittyvät sanat

• lanne
• lonkka
• reisi

Yhdyssanat

isolantio, lantio-ontelo, lantioluu, lantiomalli, lantionluu, lantionpohja, lantiopisto, lantiovaate, lantiovarus, lantioverho, lantioviiva, lantiovyö, pikkulantio

Anagrammit

laiton, latino, lotina

Aiheesta muualla

• lantio Kielitoimiston sanakirjassa