lappuliisa

Suomi

Substantiivi

lappuliisa (9)

1. (arkikieltä) pysäköinninvalvoja (naispuolinen)

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑpːuˌliːsɑ/
• tavutus: lap‧pu‧lii‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lappuliisa	lappuliisat
genetiivi	lappuliisan	lappuliisojen (lappuliisain)
partitiivi	lappuliisaa	lappuliisoja
akkusatiivi	lappuliisa; lappuliisan	lappuliisat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lappuliisassa	lappuliisoissa
elatiivi	lappuliisasta	lappuliisoista
illatiivi	lappuliisaan	lappuliisoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lappuliisalla	lappuliisoilla
ablatiivi	lappuliisalta	lappuliisoilta
allatiivi	lappuliisalle	lappuliisoille
muut sijamuodot
essiivi	lappuliisana	lappuliisoina
translatiivi	lappuliisaksi	lappuliisoiksi
abessiivi	lappuliisatta	lappuliisoitta
instruktiivi	–	lappuliisoin
komitatiivi	–	lappuliisoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lappuliisa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• yhdyssana sanoista lappu ja Liisa, vrt. ruotsin lapplisa

Aiheesta muualla

• lappuliisa Kielitoimiston sanakirjassa