lappu

Suomi

Substantiivi

lappu (1-B) (monikko laput)

1. pieni pala paperia

   Kirjoita numerot lapulle.

2. (slangia) LSD, usein paperilappuihin imeytetty huume

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑpːu/, [ˈlɑpːu]
• tavutus: lap‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lappu	laput
genetiivi	lapun	lappujen
partitiivi	lappua	lappuja
akkusatiivi	lappu; lapun	laput
sisäpaikallissijat
inessiivi	lapussa	lapuissa
elatiivi	lapusta	lapuista
illatiivi	lappuun	lappuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lapulla	lapuilla
ablatiivi	lapulta	lapuilta
allatiivi	lapulle	lapuille
muut sijamuodot
essiivi	lappuna	lappuina
translatiivi	lapuksi	lapuiksi
abessiivi	laputta	lapuitta
instruktiivi	–	lapuin
komitatiivi	–	lappuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lapu-
vahva vartalo	lappu-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsalainen laina, vrt. nykyruotsin lapp^[1]

Käännökset

1. pieni pala paperia

englanti: piece of paper

2. (slangia) LSD, usein paperilappuihin imeytetty huume

englanti: blotter

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: lappunen
• verbit: laputtaa

Yhdyssanat

hikilappu, hintalappu, jonotuslappu, kantalappu, kirjelappu, kirjelappunen, korkolappu, korvalappu, korvalappustereot, kuolalappu, kurkkulappu, laastarilappu, lappuhaalari, lappuliisa, leukalappu, lunttilappu, lupalappu, narikkalappu, nimilappu, osoitelappu, paikkalappu, pannulappu, paperilappu, patalappu, rintalappu, ruokalappu, sakkolappu, silmälappu, vaatelappu, vanulappu, viestilappu

Idiomit

• laittaa lappu luukulle – lopettaa

Aiheesta muualla

• lappu Kielitoimiston sanakirjassa