laskuri

Suomi

Substantiivi

laskuri (6)

1. laite, joka laskee tai pitää kirjaa; mittari

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑskuri/
• tavutus: las‧ku‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	laskuri	laskurit
genetiivi	laskurin	laskurien laskureiden laskureitten
partitiivi	laskuria	laskureita laskureja
akkusatiivi	laskuri; laskurin	laskurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	laskurissa	laskureissa
elatiivi	laskurista	laskureista
illatiivi	laskuriin	laskureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	laskurilla	laskureilla
ablatiivi	laskurilta	laskureilta
allatiivi	laskurille	laskureille
muut sijamuodot
essiivi	laskurina	laskureina
translatiivi	laskuriksi	laskureiksi
abessiivi	laskuritta	laskureitta
instruktiivi	–	laskurein
komitatiivi	–	laskureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	laskuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi laskea + johdin -uri

Käännökset

1. jokin joka laskee tai pitää kirjaa; mittari

englanti: counter ranska: compteur

turkki: saat, sayaç

Aiheesta muualla

• laskuri Kielitoimiston sanakirjassa