leija

Katso artikkeli Leija Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Leija.

Suomi

Substantiivi

leija (9)

1. muovinen, paperinen tai kankainen lennokki, jota lennätetään tuulisella säällä pitkän narun päässä
2. (geometria) nelikulmio, jonka viereiset sivut ovat yhtä pitkät ja jonka kaksi muuta sivua ovat myös keskenään yhtä pitkät
3. (slangia) leveilijä
4. (slangia) pieru

   Hän heitti leijat olohuoneessa.

   päästää leijoja

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯jɑ/, [ˈleijːɑ]
• tavutus: lei‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leija	leijat
genetiivi	leijan	leijojen (leijain)
partitiivi	leijaa	leijoja
akkusatiivi	leija; leijan	leijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	leijassa	leijoissa
elatiivi	leijasta	leijoista
illatiivi	leijaan	leijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	leijalla	leijoilla
ablatiivi	leijalta	leijoilta
allatiivi	leijalle	leijoille
muut sijamuodot
essiivi	leijana	leijoina
translatiivi	leijaksi	leijoiksi
abessiivi	leijatta	leijoitta
instruktiivi	–	leijoin
komitatiivi	–	leijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. lennokki

azeri: çərpələng englanti: kite espanja: cometa f., (Meksiko, Kuuba, Honduras) papalote, (Chile, Peru, Argentiina) volantín m. esperanto: kajto galego: papaventos m. italia: aquilone liettua: aitvaras puola: latawiec ranska: cerf-volant

ruotsi: drake saksa: Drachen tanska: drage tšekki: drak turkki: uçurtma uzbekki: varrak venäjä: воздушный змей viro: tuulelohe

Liittyvät sanat

• leijan lennättäminen
• liidokki, lennokki

Johdokset

• verbit: leijailla

Aiheesta muualla

• leija Kielitoimiston sanakirjassa