leikkuri

Suomi

Substantiivi

leikkuri (6)

1. leikkaamiseen tai lyhentämiseen tarkoitettu työkalu tai laite
2. (politiikka) laskennassa käytettävä kaava, joka määrittää summaan kohdis­tuvan aleneman valitun periaatteen mukaisella tavalla

   Elinaikakerroin on leikkuri, joka leikkaa alkavia eläkkeitä sitä mukaa kuin elinaika pitenee. (hs.fi)

3. (ammattislangia) leikkaussali

Ääntäminen

• IPA: /ˈleikːʊri/
• tavutus: leik‧ku‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leikkuri	leikkurit
genetiivi	leikkurin	leikkurien leikkureiden leikkureitten
partitiivi	leikkuria	leikkureita leikkureja
akkusatiivi	leikkuri; leikkurin	leikkurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	leikkurissa	leikkureissa
elatiivi	leikkurista	leikkureista
illatiivi	leikkuriin	leikkureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	leikkurilla	leikkureilla
ablatiivi	leikkurilta	leikkureilta
allatiivi	leikkurille	leikkureille
muut sijamuodot
essiivi	leikkurina	leikkureina
translatiivi	leikkuriksi	leikkureiksi
abessiivi	leikkuritta	leikkureitta
instruktiivi	–	leikkurein
komitatiivi	–	leikkureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leikkuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• leikata-verbin vahvasta vartalosta leikk- + päätteestä -uri

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• eläkeleikkuri, kynsileikkuri, lasinleikkuri, mausteleikkuri, munaleikkuri, paperileikkuri, paperinleikkuri, ruohonleikkuri, siimaleikkuri, sikarileikkuri, sipulileikkuri, sivuleikkuri, sivuleikkurit, tapettileikkuri, veroleikkuri, vihannesleikkuri

Aiheesta muualla

• leikkuri Kielitoimiston sanakirjassa