leimasin

Katso artikkeli Leimasin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

leimasin (33)

1. laite, jonka kohokuvion ja musteen avulla painetaan leima

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯mɑsin/
• tavutus: lei‧ma‧sin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leimasin	leimasimet
genetiivi	leimasimen	leimasimien leimasinten
partitiivi	leimasinta	leimasimia
akkusatiivi	leimasin; leimasimen	leimasimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	leimasimessa	leimasimissa
elatiivi	leimasimesta	leimasimista
illatiivi	leimasimeen	leimasimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	leimasimella	leimasimilla
ablatiivi	leimasimelta	leimasimilta
allatiivi	leimasimelle	leimasimille
muut sijamuodot
essiivi	leimasimena (leimasinna)	leimasimina
translatiivi	leimasimeksi	leimasimiksi
abessiivi	leimasimetta	leimasimitta
instruktiivi	–	leimasimin
komitatiivi	–	leimasimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leimasime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	leimasin-

Etymologia

• substantiivi leima + johdin -sin

Käännökset

1. laite, jonka kohokuvion ja musteen avulla painetaan leima

englanti: rubber stamp, stamp

ruotsi: stämpel

Liittyvät sanat

• leimata, leimaus

Yhdyssanat

kumileimasin, käsileimasin, leimasintyyny, leimasinväri

Aiheesta muualla

• leimasin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

leimasin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä leimata