leini

Suomi

Substantiivi

leini (5)

1. (kansankielinen) reuma

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯ni/
• tavutus: lei‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leini	leinit
genetiivi	leinin	leinien (leinein)
partitiivi	leiniä	leinejä
akkusatiivi	leini; leinin	leinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	leinissä	leineissä
elatiivi	leinistä	leineistä
illatiivi	leiniin	leineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	leinillä	leineillä
ablatiivi	leiniltä	leineiltä
allatiivi	leinille	leineille
muut sijamuodot
essiivi	leininä	leineinä
translatiivi	leiniksi	leineiksi
abessiivi	leinittä	leineittä
instruktiivi	–	leinein
komitatiivi	–	leineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: leinikki

Aiheesta muualla

• leini Kielitoimiston sanakirjassa