reuma

Suomi

Katso artikkeli Reuma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

reuma (9)

1. nivelreuma

Ääntäminen

• IPA: /ˈreu̯mɑ/
• tavutus: reu‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	reuma	reumat
genetiivi	reuman	reumojen (reumain)
partitiivi	reumaa	reumoja
akkusatiivi	reuma; reuman	reumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	reumassa	reumoissa
elatiivi	reumasta	reumoista
illatiivi	reumaan	reumoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	reumalla	reumoilla
ablatiivi	reumalta	reumoilta
allatiivi	reumalle	reumoille
muut sijamuodot
essiivi	reumana	reumoina
translatiivi	reumaksi	reumoiksi
abessiivi	reumatta	reumoitta
instruktiivi	–	reumoin
komitatiivi	–	reumoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	reuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. nivelreuma

englanti: rheumatism espanja: reuma, reúma

saksa: Rheuma n. turkki: romatoid artrit, romatizma

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: reumaattinen
• verbit: reumaantua

Yhdyssanat

• kuumereuma, lihasreuma, nivelreuma, pehmytkudosreuma,reumakerrasto, reumakuume, reumapotilas, reumasairaus, reumatauti, selkärankareuma

reumasairas

Aiheesta muualla

• reuma Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3288 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

Substantiivi

reuma m.

1. reuma

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset kirjoitusasut

• reúma

Aiheesta muualla

• reuma Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Hollanti

Substantiivi

reuma n.

1. reuma