leipoa

Suomi

Verbi

leipoa (52-E) (taivutus[luo])

1. valmistaa leivonnaisia, jotka yleensä paistetaan

   Äiti opetti leipomaan sokerikakun.

   Sisko leipoi maukkaan juustokakun, eikä sitä tarvinnut edes paistaa.

   Kun leipoo, pysyvät kädet puhtaina.

2. tehdä jostakusta jotakin

   Oulussa leivottiin joukko Suomen mestareita.

   Johannasta leivottiin Miss Plastic (iltalehti)

3. ~ turpaan antaa turpaan, lyödä lättyyn

   Pitsaleipuri leipoi asiakasta turpaan (iltasanomat)

4. (kissasta) polkea jaloillaan sylissä tai vaatetetta

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei̯poɑˣ/
• tavutus: lei‧po‧a

Etymologia

substantiivi leipä (vahva vartalo leip|ä- + pääte -oa)^[1]

Käännökset

1. valmistaa leivonnaisia, jotka yleensä paistetaan

englanti: bake islanti: baka italia: fare (il pane, jne.) latvia: cept

ruotsi: baka saksa: backen turkki: ekmek pişirmek

4. kissasta

englanti: knead

Liittyvät sanat

• taikina

Johdokset

• substantiivit: leipoja, leipominen, leipomo, leipuri, leivonnainen, leivonta, leivos

Yhdyssanat

Ks. myös yhdyssanat sivulla leivin-.

• leipomatuote

Aiheesta muualla

• leipoa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 231, 3608 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa