leipuri

Suomi

Substantiivi

leipuri (6)

1. Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.

   Mene leipurin luo ja osta pari leipää!

Ääntäminen

• IPA: /ˈlei.pu.ri/
• tavutus: lei‧pu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	leipuri	leipurit
genetiivi	leipurin	leipurien leipureiden leipureitten
partitiivi	leipuria	leipureita leipureja
akkusatiivi	leipuri; leipurin	leipurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	leipurissa	leipureissa
elatiivi	leipurista	leipureista
illatiivi	leipuriin	leipureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	leipurilla	leipureilla
ablatiivi	leipurilta	leipureilta
allatiivi	leipurille	leipureille
muut sijamuodot
essiivi	leipurina	leipureina
translatiivi	leipuriksi	leipureiksi
abessiivi	leipuritta	leipureitta
instruktiivi	–	leipurein
komitatiivi	–	leipureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	leipuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi leipoa + johdin -uri

Käännökset

1. Henkilö, joka leipoo, useimmiten ammatikseen.

bosnia: pekar m. englanti: baker espanja: panadero italia: fornaio m., panettiere m. kroatia: pekar m. latina: pistor m. puola: piekarz m. ranska: boulanger m., boulangère f. ruotsi: bagare

saksa: Bäcker m., Bäckerin f. serbia: pekar, пекар m. tanska: bager thai: คนทำขนมปัง, คนอบขนมปัง tšekki: pekař m. turkki: fırıncı unkari: pék venäjä: пекарь m. viro: pagar, leibur

Liittyvät sanat

• kondiittori
• leipomo

Synonyymit

• paakari

Yhdyssanat

leipurimestari, leipurinliike, sokerileipuri

Aiheesta muualla

• leipuri Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 231 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa