letka

Suomi

Substantiivi

letka (9)

1. (arkikieltä) jono, varsinkin taksitolpalla odottavien taksiautojen jono

   letkan ensimmäinen auto

2. (ammattikieltä) tiililetka; yhdelle alustalle kasattu määrä tiiliä, tav. 60–96 kpl

Ääntäminen

• IPA: /ˈlet̪kɑ/
• tavutus: let‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	letka	letkat
genetiivi	letkan	letkojen (letkain)
partitiivi	letkaa	letkoja
akkusatiivi	letka; letkan	letkat
sisäpaikallissijat
inessiivi	letkassa	letkoissa
elatiivi	letkasta	letkoista
illatiivi	letkaan	letkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	letkalla	letkoilla
ablatiivi	letkalta	letkoilta
allatiivi	letkalle	letkoille
muut sijamuodot
essiivi	letkana	letkoina
translatiivi	letkaksi	letkoiksi
abessiivi	letkatta	letkoitta
instruktiivi	–	letkoin
komitatiivi	–	letkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	letka-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: letkauttaa

Yhdyssanat

autoletka, letkajenkka

Aiheesta muualla

• letka Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

letka

1. yksikön genetiivimuoto sanasta letak

Tšekki

Substantiivi

letka f.

1. laivue (ilmavoimissa)