liero

Katso artikkeli Lierot Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

liero (1)

1. mato; Lumbricidae-heimon eläin
2. (kuvaannollisesti) lipevä, epämiellyttävä henkilö; epärehellinen henkilö, (pikku)rikollinen

   "Ja viereisellä reiällä ongittaa tehtaan pohatta laiska ja kiero.
   Onko ihme jos se enemmän kaloja saa – siiman molemmissa päissä on liero."^[1]

Ääntäminen

• IPA: /ˈlie̯ro/
• tavutus: lie‧ro

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	liero	lierot
genetiivi	lieron	lierojen
partitiivi	lieroa	lieroja
akkusatiivi	liero; lieron	lierot
sisäpaikallissijat
inessiivi	lierossa	lieroissa
elatiivi	lierosta	lieroista
illatiivi	lieroon	lieroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lierolla	lieroilla
ablatiivi	lierolta	lieroilta
allatiivi	lierolle	lieroille
muut sijamuodot
essiivi	lierona	lieroina
translatiivi	lieroksi	lieroiksi
abessiivi	lierotta	lieroitta
instruktiivi	–	lieroin
komitatiivi	–	lieroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	liero-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. Lumbricidae-heimon eläin

englanti: earth worm

ruotsi: metmask

Liittyvät sanat

Sanueen sanat

• adjektiivit: liereä
• substantiivit: lieri, lieriö

Yhdyssanat

harmaaliero, kasteliero, metsäliero, multaliero, onkiliero, peltoliero, punaliero

Aiheesta muualla

• liero Kielitoimiston sanakirjassa