lietsoa

Suomi

Substantiivi

lietsoa

1. yksikön partitiivimuoto sanasta lietso

Verbi

lietsoa (52) (taivutus[luo])

1. puhaltaa palkeilla ilmaa hiiliin tai tuleen palamisen kiihdyttämiseksi

   Kisälli lietsoi ahjon hiiliä.

   Pojat lietsoivat palkeilla huonosti vetävää takkaa niin, että tuhka pöllysi.

2. (kuvaannollisesti) tietoisesti (yrittää) saada aikaan, aiheuttaa, kiihdyttää (jtak kielteistä)

   lietsoa vihaa ihmisten välille

Ääntäminen

• IPA: /ˈlie̯t̪soɑˣ/
• tavutus: liet‧so‧a

Etymologia

• mahdollisesti balttilainen laina, vrt. nykylatvian plẽšas^[1]

Käännökset

1. puhaltaa palkeilla ilmaa

englanti: blasta ruotsi: pusta, blästra

saksa: entfachen

2. tietoisesti (yrittää) saada aikaan jtak kielteistä

englanti: wage, ferment, provoke, instigate espanja: incitar ruotsi: underblåsa

saksa: entfachen turkki: körüklemek

Liittyvät sanat

• liehtoa

Johdokset

• substantiivit: lietso, lietsoja

Aiheesta muualla

• lietsoa Kielitoimiston sanakirjassa
• lietsoa Suomen murteiden sanakirjassa
• lietsoa Suomen etymologisessa sanakirjassa