puhaltaa

Suomi

Verbi

puhaltaa (54-I) (taivutus[luo])

1. pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus

   Puhalla kynttilä sammuksiin!

2. (erityisesti) täyttää ilmalla jokin puhallettava väline

   Iittalassa on puhallettu lasia vuodesta 1881.

   puhalsimme ilmapalloja

   puhaltaa saippuakuplia

3. tuottaa ääntä pillillä tai muulla puhallettavalla soittimella

   puhaltaa pilliin

   puhaltaa peli poikki

4. saada jokin tulos puhalluskokeesta, jolla testataan uloshengitysilman alkoholipitoisuutta

   Koululaisbussin kuljettaja puhalsi liki pari promillea.

5. (ilmatiede) tuulla

   Tuuli puhaltaa kovaa huomenna.

   Ensi viikolla saattaa puhaltaa kolmas myrsky. (IS)

6. liikuttaa ilmaa jollain mekaanisella laitteella

   Lämmityslaite puhaltaa täysillä.

7. (slangia) varastaa huijaamalla

   Robbie Williamsilta puhallettiin satojatuhansia euroja. (mtv.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuhɑlt̪ɑːˣ/
• tavutus: pu‧hal‧taa

Käännökset

1. pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus

englanti: blow, exhale espanja: soplar hollanti: blazen italia: soffiare ranska: souffler ruotsi: blåsa

saksa: blasen, (sää) winden turkki: esmek, üflemek ukraina: дути venäjä: дуть, (ulospäin) выдувать, (ilmaa jonnekin) надувать viro: puhuma

5. tuulla

japani: 吹く

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: puhallin, puhallus, puhaltaja, puhaltaminen
• verbit: puhallella, puhalluttaa

Idiomit

• puhaltaa henkeä
• puhaltaa yhteen hiileen

Aiheesta muualla

• puhaltaa Kielitoimiston sanakirjassa
• puhaltaa Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 1055, 1063, 3674 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa