liina
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
liina (9)
- jonkin peitteenä käytettävä kangaskappale, esim. pöytäliina, huivi
- kangaskappale, jolla voidaan peittää hiukset, pääliina, huivi
- (merenkulku) alle 3 cm läpimittainen punottu tai palmikoitu nuora
- kankainen tavaroiden sitomiseen ja kiinnittämiseen tarkoitettu köyttä vastaava nauha, vetoliina, kiinnitysliina, kuormaliina
- pitkä köysi, jonka avulla hevosta voidaan juoksuttaa ympyrällä, juoksutusliina
- kalaverkon pyytävä osa
- (tekstiili) pellava, pellavakuitu, myös hamppu, hampukuidun ja -kankaan nimitys savolais- ja karjalaismurteissa sekä karjalan kielessä ja muissa itäisissä lähisukukielissä
Ääntäminen
- IPA: /ˈliːnɑ/
- tavutus: lii‧na
Taivutus
Etymologia
Indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina,[1] jolle on rekonstruoitu alkumuoto *līna (vrt. saksan Lein, ruotsin lin. Alkuaan sana on suomessa merkinnyt ’pellavaa’ tai joskus ’hamppua’.[2]
Käännökset
1. peittävä kangaskappale
|
Ks. pöytäliina, huivi |
2. asuste
|
Ks. huivi |
3. merenkulku
|
4. kuljetus
|
Ks. kuormaliina, kiinnitysliina, vetoliina |
5. hevoset
|
Ks. juoksutusliina |
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: liinakko
Yhdyssanat
alttariliina, arkkuliina, damastiliina, esiliina, hartialiina, heittoliina, hikiliina, ikkunaliina, imeytysliina, joululiina, juoksutusliina, kaitaliina, kantoliina, kateliina, kaulaliina, kerniliina, kiinnitysliina, kolmioliina, kuormaliina, käsivarsiliina, käärinliina, laudeliina, lautasliina, lautasliinarengas, liinaharja, liinaharjainen, liinakko, liinatukka, liinatukkainen, liinavaatteet, nenäliina, nostoliina, paperinenäliina, pellavaliina, pitsiliina, pitsinenäliina, pyyheliina, pääliina, pöytäliina, ruokaliina, sokkoliina, taskuliina, tyynyliina, vetoliina, villakaulaliina, vyötäröesiliina, väliliina
Idiomit
- vetää / lyödä liinat kiinni äkkijarruttaa
Aiheesta muualla
- liina Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads