liitin

Katso artikkeli Liitin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

liitin (33-C)

1. vastinkappale, johon kytketään johdin, letku tms.
2. kappale, jolla yhdistetään toisiinsa kaksi letkua, johtoa tms.

Ääntäminen

• IPA: /ˈliːt̪in/
• tavutus: lii‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	liitin	liittimet
genetiivi	liittimen	liittimien liitinten
partitiivi	liitintä	liittimiä
akkusatiivi	liitin; liittimen	liittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	liittimessä	liittimissä
elatiivi	liittimestä	liittimistä
illatiivi	liittimeen	liittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	liittimellä	liittimillä
ablatiivi	liittimeltä	liittimiltä
allatiivi	liittimelle	liittimille
muut sijamuodot
essiivi	liittimenä (liitinnä)	liittiminä
translatiivi	liittimeksi	liittimiksi
abessiivi	liittimettä	liittimittä
instruktiivi	–	liittimin
komitatiivi	–	liittimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	liittime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	liitin-

Etymologia

• verbi liittää (heikko vartalo liitä- ) + johdin -in

Käännökset

1. vastinkappale, johon kytketään johdin, letku tms.

englanti: connector espanja: conector m.

venäjä: соединитель m., разъём m.

Liittyvät sanat

• liitos
• vastinkappale

Yhdyssanat

antenniliitin, kaapeliliitin, kierreliitin, liitinstandardi, paperiliitin, pikaliitin

Aiheesta muualla

• liitin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

liitin

1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä liittää