linjuri

Suomi

Substantiivi

linjuri (6) (monikko linjurit)

1. linja-auto

Ääntäminen

• IPA: /ˈlinjuri/
• tavutus: lin‧ju‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	linjuri	linjurit
genetiivi	linjurin	linjurien linjureiden linjureitten
partitiivi	linjuria	linjureita linjureja
akkusatiivi	linjuri; linjurin	linjurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	linjurissa	linjureissa
elatiivi	linjurista	linjureista
illatiivi	linjuriin	linjureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	linjurilla	linjureilla
ablatiivi	linjurilta	linjureilta
allatiivi	linjurille	linjureille
muut sijamuodot
essiivi	linjurina	linjureina
translatiivi	linjuriksi	linjureiksi
abessiivi	linjuritta	linjureitta
instruktiivi	–	linjurein
komitatiivi	–	linjureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	linjuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi linja + johdin -uri

Aiheesta muualla

• linjuri Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 327, 851 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa