linna
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
linna (9)
- asuntona tai sotilaallisena suojarakennuksena toimiva rakennus, jonka tärkeimmät osat ovat muurit ja torni
- komea asuin- tai edustusrakennus, palatsi
- Linnan juhlat
- (arkikieltä) vankila
- Nyt mua vierähän linnasta linnaan.
- (arkikieltä) vankeusrangaistus
- Teosta on odotettavissa ankara rangaistus, kolme vuotta linnaa.
Ääntäminen
- IPA: /ˈlinːɑ/
- tavutus: lin‧na
Taivutus
Etymologia
- perussanasta *litna
Käännökset
1. suojarakennus
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: linnake, linnoitus
- verbit: linnoittaa, linnoittua
Yhdyssanat
hiekkalinna, Hämeenlinna, kartanolinna, kruunulinna, kuninkaanlinna, laiskanlinna, linnakundi, linnalääni, linnamajuri, linnanherra, linnankirkko, linnanmuuri, linnanneito, linnanpiha, linnanportti, linnanrauniot, linnanrouva, linnansali, linnanvouti, linnarauha, linnareissu, linnavuori, lippulinna, lumilinna, maurilaislinna, muinaislinna, pilvilinna, presidentinlinna, rauniolinna, ritarilinna, sarvilinna
Idiomit
- kotini on linnani
Aiheesta muualla
Remove ads
Viro
Substantiivi
linna
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads