turma

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

turma (10)

  1. onnettomuus, tapaturma
    Turmassa kuoli kolme ihmistä.
  2. (ylätyyliä) turmio, tuho
    Joudut tuota menoa vielä turman omaksi.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈt̪urmɑ/
  • tavutus: tur‧ma

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

  • sana pohjautuu germaanisperäiseen oletettuun sanavartaloon turma-, samoin kuin johdokset turmella ja turmio. Nykykielissä samaan sanavartaloon pohjau­tuvat muun muassa islannin tyrma (’pakottaa’; ’huonontua’) ja tyrming (’surke- us’; ’tuho’) [1].
Yhdyssana tapaturma esiintyi suomen kirjakielessä jo vuonna 1544 ilmesty­neessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja turma itsenäisenä sanana vuon­na 1745 julkaistussa Daniel Jusleniuksen sanakirjassa Suomalaisen Sana-Lu- gun Coetus.[2]

Käännökset

1. onnettomuus, tapaturma

Ks. onnettomuus

2. turmio, tuho

Ks. turmio

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat
  • autoturma, junaturma, lentoturma, liikenneturma, meriturma, tapaturma, turma-auto, turmakone, turmanloukku, turmapaikka, turmariipunta, työturma

Aiheesta muualla

  • turma Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 641, 941 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads