lippa

Suomi

Substantiivi

lippa (9-B)

1. päähineen tai esimerkiksi rakennuksen etuosan ohut uloke
2. (kalastus) lippauistin
3. (kalastus) lippauistimen pyörivä osa

Ääntäminen

• IPA: /ˈlipːɑ/
• tavutus: lip‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lippa	lipat
genetiivi	lipan	lippojen (lippain)
partitiivi	lippaa	lippoja
akkusatiivi	lippa; lipan	lipat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lipassa	lipoissa
elatiivi	lipasta	lipoista
illatiivi	lippaan	lippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lipalla	lipoilla
ablatiivi	lipalta	lipoilta
allatiivi	lipalle	lipoille
muut sijamuodot
essiivi	lippana	lippoina
translatiivi	lipaksi	lipoiksi
abessiivi	lipatta	lipoitta
instruktiivi	–	lipoin
komitatiivi	–	lippoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lipa-
vahva vartalo	lippa-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. uloke

englanti: (lippalakissa) peak

2. lippauistin

Ks. lippauistin

3. lippauistimen osa

englanti: blade

Liittyvät sanat

• (päähineessä) lieri

Yhdyssanat

lakinlippa, lippakioski, lippalakki, lippauistin

Aiheesta muualla

• lippa Kielitoimiston sanakirjassa
• lippa Tieteen termipankissa