lipsahdus

Suomi

Substantiivi

lipsahdus (39)

1. jonkun asian paljastaminen vahingossa
2. vahinko, erehdys, kömmähdys

   Nuorille sattui lipsahdus.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlipsɑhdus/
• tavutus: lip‧sah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lipsahdus	lipsahdukset
genetiivi	lipsahduksen	lipsahdusten lipsahduksien
partitiivi	lipsahdusta	lipsahduksia
akkusatiivi	lipsahdus; lipsahduksen	lipsahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lipsahduksessa	lipsahduksissa
elatiivi	lipsahduksesta	lipsahduksista
illatiivi	lipsahdukseen	lipsahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lipsahduksella	lipsahduksilla
ablatiivi	lipsahdukselta	lipsahduksilta
allatiivi	lipsahdukselle	lipsahduksille
muut sijamuodot
essiivi	lipsahduksena	lipsahduksina
translatiivi	lipsahdukseksi	lipsahduksiksi
abessiivi	lipsahduksetta	lipsahduksitta
instruktiivi	–	lipsahduksin
komitatiivi	–	lipsahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lipsahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lipsahdus-

Etymologia

• verbi lipsahtaa (heikko vartalo lipsahda- ) + johdin -us

Aiheesta muualla

• lipsahdus Kielitoimiston sanakirjassa