logo

Katso artikkeli Logo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

logo (1)

1. (grafiikka) toiminimen, tuotenimen tms. muotoiltu kirjoitusasu.
2. (yleiskieli) liikemerkki

Ääntäminen

• IPA: /ˈlogo/
• tavutus: lo‧go

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	logo	logot
genetiivi	logon	logojen
partitiivi	logoa	logoja
akkusatiivi	logo; logon	logot
sisäpaikallissijat
inessiivi	logossa	logoissa
elatiivi	logosta	logoista
illatiivi	logoon	logoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	logolla	logoilla
ablatiivi	logolta	logoilta
allatiivi	logolle	logoille
muut sijamuodot
essiivi	logona	logoina
translatiivi	logoksi	logoiksi
abessiivi	logotta	logoitta
instruktiivi	–	logoin
komitatiivi	–	logoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	logo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englannin sanasta logo < lyhentymä sanasta logotype ’logotyyppi’ < alkuosa muinaiskreikan sanasta λόγος^[1]

Käännökset

1. muotoiltu kirjoitusasu

englanti: logo, logotype

2. liikemerkki

englanti: logo

Aiheesta muualla

• logo Kielitoimiston sanakirjassa
• logo Tieteen termipankissa