loikkari

Suomi

Substantiivi

loikkari (6)

1. (politiikka) puolueesta tai muusta organisaatiosta toiseen siirtynyt

   Loikkarit uhkaavat kaataa Berlusconin. (Iltalehti)

2. (politiikka) valtiostaan vihollisen tai vastustajan puolelle siirtynyt

   Soulissa monet pohjoiskorealaiset loikkarit juhlivat uutista itsevaltaisen Kim Jong Ilin kuolemasta. (verkkouutiset)

   Syyrian joukot ajoivat armeijan loikkarit ahtaalle Rastanissa. (yle.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈloi̯kːɑri/
• tavutus: loik‧ka‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loikkari	loikkarit
genetiivi	loikkarin	loikkarien loikkareiden loikkareitten
partitiivi	loikkaria	loikkareita loikkareja
akkusatiivi	loikkari; loikkarin	loikkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	loikkarissa	loikkareissa
elatiivi	loikkarista	loikkareista
illatiivi	loikkariin	loikkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loikkarilla	loikkareilla
ablatiivi	loikkarilta	loikkareilta
allatiivi	loikkarille	loikkareille
muut sijamuodot
essiivi	loikkarina	loikkareina
translatiivi	loikkariksi	loikkareiksi
abessiivi	loikkaritta	loikkareitta
instruktiivi	–	loikkarein
komitatiivi	–	loikkareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	loikkari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi loikata ((vahva) vokaalivartalo loikkaa- ) + johdin -ri

Käännökset

2. valtiostaan vihollisen tai vastustajan puolelle siirtynyt

englanti: defector

Liittyvät sanat

• loikata, loikkaus

Yhdyssanat

yliloikkari

Aiheesta muualla

• loikkari Kielitoimiston sanakirjassa