vihollinen
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
vihollinen (38)
- joku joka suhtautuu vihamielisesti toiseen henkilöön tai asiaan, pyrkii vahingoittamaan tätä tai tämän pyrkimyksiä ja etuja; vihamies
- Tunne vihollisesi!
- demokratian viholliset
- valtio tai muu järjestäytynyt yhteisö tai organisaatio, jonka kanssa ollaan sodassa, sen sotavoimat tai yksittäinen sotilas
- Olemme (...) menneet paljon eteenpäin ajoista, jolloin naapuriheimo oli automaattisesti vihollinen ja vaarallinen. (kirkkojakaupunki.fi)
- eläin joka saalistaa tai haittaa toista eläintä ekosysteemissä
- Karhun ainoa vihollinen on siperiantiikeri.
- (kuvaannollisesti) jokin vahingoittava tai tuhoisa tekijä
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋiholˌlinen/
- tavutus: vi‧hol‧li‧nen
Taivutus
Etymologia
Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana[1]
Käännökset
1. vihamielinen osapuoli
|
|
Liittyvät sanat
Synonyymit
Johdokset
- substantiivit: vihollisuus
Vastakohta
Yhdyssanat
arkkivihollinen, kansanvihollinen, luokkavihollinen, perivihollinen, sielunvihollinen, verivihollinen, vihollisalue, vihollisalus, vihollisarmeija, vihollisasema, vihollisjoukko, viholliskansa, viholliskohde, viholliskone, viholliskuva, vihollislaivasto, vihollisleiri, vihollislentokone, vihollislentäjä, vihollismaa, vihollisorganisaatio, vihollispartio, vihollispatteri, vihollispesäke, vihollisrintama, vihollissotilas, vihollisupseeri, vihollisvaltio, vihollisvoimat
Aiheesta muualla
- vihollinen Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads