loiste

Suomi

Substantiivi

loiste (48)

1. se, että loistaa; hohto, hohde

   Neon- ja argonvalojen loiste häiritsee yöuniani!

   parrasvalojen loiste

Ääntäminen

• IPA: /ˈloi̯st̪eˣ/
• tavutus: lois‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loiste	loisteet
genetiivi	loisteen	loisteiden loisteitten
partitiivi	loistetta	loisteita
akkusatiivi	loiste; loisteen	loisteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	loisteessa	loisteissa
elatiivi	loisteesta	loisteista
illatiivi	loisteeseen	loisteisiin loisteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loisteella	loisteilla
ablatiivi	loisteelta	loisteilta
allatiivi	loisteelle	loisteille
muut sijamuodot
essiivi	loisteena	loisteina
translatiivi	loisteeksi	loisteiksi
abessiivi	loisteetta	loisteitta
instruktiivi	–	loistein
komitatiivi	–	loisteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	loistee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	loistet-

Etymologia

• verbi loistaa + johdin -e

Liittyvät sanat

• loistelamppu

Yhdyssanat

• loistediodi
• loisteputki

Aiheesta muualla

• loiste Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 952 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa