lommo

Suomi

Substantiivi

lommo (1)

1. kolhu, painauma, kuoppa

   Matin auton kyljessä on lommo, joka pitäisi oikoa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlomːo/
• tavutus: lom‧mo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lommo	lommot
genetiivi	lommon	lommojen
partitiivi	lommoa	lommoja
akkusatiivi	lommo; lommon	lommot
sisäpaikallissijat
inessiivi	lommossa	lommoissa
elatiivi	lommosta	lommoista
illatiivi	lommoon	lommoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lommolla	lommoilla
ablatiivi	lommolta	lommoilta
allatiivi	lommolle	lommoille
muut sijamuodot
essiivi	lommona	lommoina
translatiivi	lommoksi	lommoiksi
abessiivi	lommotta	lommoitta
instruktiivi	–	lommoin
komitatiivi	–	lommoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lommo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: lommoinen
• verbit: lommoontua, lommoutua

Aiheesta muualla

• lommo Kielitoimiston sanakirjassa