lompolo

Suomi

Substantiivi

lompolo (2)

1. (murteellinen, Lappi) (pieni) lampi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lompolo	lompolot
genetiivi	lompolon	lompolojen lompoloiden lompoloitten
partitiivi	lompoloa	lompoloita lompoloja
akkusatiivi	lompolo; lompolon	lompolot
sisäpaikallissijat
inessiivi	lompolossa	lompoloissa
elatiivi	lompolosta	lompoloista
illatiivi	lompoloon	lompoloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lompololla	lompoloilla
ablatiivi	lompololta	lompoloilta
allatiivi	lompololle	lompoloille
muut sijamuodot
essiivi	lompolona	lompoloina
translatiivi	lompoloksi	lompoloiksi
abessiivi	lompolotta	lompoloitta
instruktiivi	–	lompoloin
komitatiivi	–	lompoloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lompolo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

saamelainen laina, joka on suomen lampi-sanan etymologinen vastine^[1]