lorvi

Suomi

Substantiivi

lorvi (5)

1. laiskuri^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lorvi	lorvit
genetiivi	lorvin	lorvien (lorvein)
partitiivi	lorvia	lorveja
akkusatiivi	lorvi; lorvin	lorvit
sisäpaikallissijat
inessiivi	lorvissa	lorveissa
elatiivi	lorvista	lorveista
illatiivi	lorviin	lorveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lorvilla	lorveilla
ablatiivi	lorvilta	lorveilta
allatiivi	lorville	lorveille
muut sijamuodot
essiivi	lorvina	lorveina
translatiivi	lorviksi	lorveiksi
abessiivi	lorvitta	lorveitta
instruktiivi	–	lorvein
komitatiivi	–	lorveine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lorvi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sana lienee alkuperältään deskriptiivinen. Se esiintyy ensi kertaa Gananderin sanakirjassa.^[2]

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: lorvia, lorvitella

Yhdyssanat

• lorvikatarri, lorvitauti