loukku

Suomi

Substantiivi

loukku (1-A)

Katso artikkeli Loukku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. tekstiilikuitujen loukuttamiseen käytetty laite
2. riistan tai petojen pyyntiin tarkoitettu pyydys, joka muodostuu liikkuvista kansipuista (yksi tai useampia) ja vastaavista kiinteistä kynnyspuista, joiden väliin eläin litistyy loukun lauetessa
3. (kuvaannollisesti) epämiellyttävä tai mahdollisesti vaarallinen paikka, yleensä sellainen josta ei pääse pois

   En kyllä mene tuonne tunneliin; se on yks’ loukku.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlou̯kːu/
• tavutus: louk‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loukku	loukut
genetiivi	loukun	loukkujen
partitiivi	loukkua	loukkuja
akkusatiivi	loukku; loukun	loukut
sisäpaikallissijat
inessiivi	loukussa	loukuissa
elatiivi	loukusta	loukuista
illatiivi	loukkuun	loukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loukulla	loukuilla
ablatiivi	loukulta	loukuilta
allatiivi	loukulle	loukuille
muut sijamuodot
essiivi	loukkuna	loukkuina
translatiivi	loukuksi	loukuiksi
abessiivi	loukutta	loukuitta
instruktiivi	–	loukuin
komitatiivi	–	loukkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	louku-
vahva vartalo	loukku-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• hiirenloukku

Synonyymit

• (murteellinen) loukas

Johdokset

• verbit: loukuttaa

Yhdyssanat

hiirenloukku, kannustinloukku, kuolemanloukku, köyhyysloukku, pellavaloukku, puuvillaloukku, rotanloukku, surmanloukku, tuloloukku, turmanloukku, velkaloukku

Aiheesta muualla

• loukku Kielitoimiston sanakirjassa