loukas

Suomi

Substantiivi

loukas (41-A)

1. (murteellinen) metsäaukiolle sijoitettu varsinkin jäniksenpyyntiä varten käytetty pyydys^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	loukas	loukkaat
genetiivi	loukkaan	loukkaiden loukkaitten
partitiivi	loukasta	loukkaita
akkusatiivi	loukas; loukkaan	loukkaat
sisäpaikallissijat
inessiivi	loukkaassa	loukkaissa
elatiivi	loukkaasta	loukkaista
illatiivi	loukkaaseen	loukkaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	loukkaalla	loukkailla
ablatiivi	loukkaalta	loukkailta
allatiivi	loukkaalle	loukkaille
muut sijamuodot
essiivi	loukkaana	loukkaina
translatiivi	loukkaaksi	loukkaiksi
abessiivi	loukkaatta	loukkaitta
instruktiivi	–	loukkain
komitatiivi	–	loukkaine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	loukkaa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	loukas-

Etymologia

• samasta vartalosta kuin loukku^[2]

Käännökset

1. metsäaukiolle sijoitettu varsinkin jäniksenpyyntiä varten käytetty pyydys

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Substantiivi

loukas (41-A)

1. (?) nurkka^[2]

   Tänne erämaahan mulle rakettu oli soma onnen loukas, josta en tiennyt ennenkuin ijäksi olin sen ohitse mennyt, sillä tähän en enään mahdollinen pysäymään ole. (Aleksis Kivi: Kullervo)

Etymologia

• samasta vartalosta kuin loukko^[2]