luhti

Suomi

Substantiivi

luhti (5-F)

1. kaksikerroksen ulkorakennuksen, aitan, luhtisolalla varustettu, yksi- t. useampihuoneinen yläkerros; tällaisessa yläkerroksessa oleva vaatevarasto t. nuorten naisten nukkumapaikka

Ääntäminen

• IPA: /ˈluht̪i/
• tavutus: luh‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luhti	luhdit
genetiivi	luhdin	luhtien (luhtein)
partitiivi	luhtia	luhteja
akkusatiivi	luhti; luhdin	luhdit
sisäpaikallissijat
inessiivi	luhdissa	luhdeissa
elatiivi	luhdista	luhdeista
illatiivi	luhtiin	luhteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luhdilla	luhdeilla
ablatiivi	luhdilta	luhdeilta
allatiivi	luhdille	luhdeille
muut sijamuodot
essiivi	luhtina	luhteina
translatiivi	luhdiksi	luhdeiksi
abessiivi	luhditta	luhdeitta
instruktiivi	–	luhdein
komitatiivi	–	luhteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	luhdi-
vahva vartalo	luhti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kaksikerroksen ulkorakennuksen, aitan, luhtisolalla varustettu, yksi- t. useampihuoneinen yläkerros

ruotsi: loft

Liittyvät sanat

• lakka
• parvi
• ylinen

Yhdyssanat

aitanluhti, heinäluhti, luhtiaitta, luhtikäytävä, luhtiparvi, luhtirakennus, luhtisola, luhtitalo, naistenluhti, renkienluhti, tallinluhti, vaateluhti

Aiheesta muualla

• luhti Kielitoimiston sanakirjassa
• luhti Suomen etymologisessa sanakirjassa