aitta

Katso artikkeli Aitta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

aitta (9-C)

1. maatalon tontilla sijaitseva verrattain pienikokoinen yksi- t. kaksikerroksinen rakennus, jota on käytetty historiallisesti viljan varastointiin tai muuhun varastointiin; usein nykyään kesäisin nukkumiseen; eroaa kaupunkien viljavarastoista kokonsa ja sijaintinsa osilta, vaikka tarkoitus on ollut sama

   vilja-aitta, vaateaitta, aarreaitta

2. tuulimyllyn myllyrakennus

   Jalka- eli varvasmyllyn aitta kääntyy kokonaan tuulta vastaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑit̪ːɑ/
• tavutus: ait‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aitta	aitat
genetiivi	aitan	aittojen (aittain)
partitiivi	aittaa	aittoja
akkusatiivi	aitta; aitan	aitat
sisäpaikallissijat
inessiivi	aitassa	aitoissa
elatiivi	aitasta	aitoista
illatiivi	aittaan	aittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aitalla	aitoilla
ablatiivi	aitalta	aitoilta
allatiivi	aitalle	aitoille
muut sijamuodot
essiivi	aittana	aittoina
translatiivi	aitaksi	aitoiksi
abessiivi	aitatta	aitoitta
instruktiivi	–	aitoin
komitatiivi	–	aittoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	aita-
vahva vartalo	aitta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• Balttilainen laina <ETY Eesti etümoloogiasõnaraamat / ait>

Käännökset

1. rakennus

inkeroinen: aitta latvia: klēts liivi: āita livvi: aittu lyydi: ait, aitte

pohjoissaame: áiti, buvri ruotsi: bod vatja: aitta vepsä: ait viro: ait

Liittyvät sanat

• aittanen
• kammio
• luhti
• puoti
• vaja
• viljamakasiini

Yhdyssanat

aarreaitta, aittahuone, aittapolku, aittarivi, aittatie, hirsiaitta, luhtiaitta, makuuaitta, patsasaitta, ruoka-aitta, vaateaitta, verkkoaitta, vilja-aitta

Aiheesta muualla

• aitta Kielitoimiston sanakirjassa
• aitta Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa