luiska

Suomi

Substantiivi

luiska (10)

1. kalteva kulkutaso tai -ramppi

   Portaikon yhteydessä on luiska pyörätuoleja ja lastenvaunuja varten.

2. (arkkitehtuuri, sotatiede) linnoituksen edessä sijaitseva loiva rinne^[1]

Ääntäminen

• IPA: /ˈlui̯skɑ/
• tavutus: luis‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luiska	luiskat
genetiivi	luiskan	luiskien (luiskain)
partitiivi	luiskaa	luiskia
akkusatiivi	luiska; luiskan	luiskat
sisäpaikallissijat
inessiivi	luiskassa	luiskissa
elatiivi	luiskasta	luiskista
illatiivi	luiskaan	luiskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luiskalla	luiskilla
ablatiivi	luiskalta	luiskilta
allatiivi	luiskalle	luiskille
muut sijamuodot
essiivi	luiskana	luiskina
translatiivi	luiskaksi	luiskiksi
abessiivi	luiskatta	luiskitta
instruktiivi	–	luiskin
komitatiivi	–	luiskine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luiska-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kalteva kulkutaso

englanti: ramp

turkki: rampa

2. linnoituksen edessä sijaitseva loiva rinne

englanti: glacis ranska: glacis m.

venäjä: гласис m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: luiskata

Yhdyssanat

• luiskapinta
• pelastusluiska
• pengerluiska
• pyörätuoliluiska
• veneluiska

Aiheesta muualla

• luiska Kielitoimiston sanakirjassa
• luiska Tieteen termipankissa

Anagrammit

• liuska