lume

Suomi

Substantiivi

lume (48)

1. jokin, joka on harhauttava, hämäävä, valheellinen, väärä
2. (lähinnä joulukuusen koristeena käytettävä) ulkonäöltään hieman lunta muistuttava vaahto

Ääntäminen

• IPA: /ˈlumeˣ/
• tavutus: lu‧me

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lume	lumeet
genetiivi	lumeen	lumeiden lumeitten
partitiivi	lumetta	lumeita
akkusatiivi	lume; lumeen	lumeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lumeessa	lumeissa
elatiivi	lumeesta	lumeista
illatiivi	lumeeseen	lumeisiin lumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lumeella	lumeilla
ablatiivi	lumeelta	lumeilta
allatiivi	lumeelle	lumeille
muut sijamuodot
essiivi	lumeena	lumeina
translatiivi	lumeeksi	lumeiksi
abessiivi	lumeetta	lumeitta
instruktiivi	–	lumein
komitatiivi	–	lumeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lumee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lumet-

Liittyvät sanat

• keino-, teko-

Synonyymit

• vale-

Yhdyssanat

• lumelääke, lumemaailma, lumetodellisuus, lumevaikutus, silmänlume

Aiheesta muualla

• lume Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Substantiivi

lume m. (monikko lumi[luo])

1. lamppu
2. valo

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei lumi
määräinen	lumii
monikko	unor lumi
määräinen	lumilor

lume f. (määräinen: lumea, monikko: lumi, määräinen: lumile)

1. maailma