luokki

Katso artikkeli Luokki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

luokki (5-A)

1. hevosilla käytettävien työvaljaiden osa, puinen tai metallinen kaari, jonka jännitys pitää aisat irti hevosen kyljistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯kːi/
• tavutus: luok‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luokki	luokit
genetiivi	luokin	luokkien (luokkein)
partitiivi	luokkia	luokkeja
akkusatiivi	luokki; luokin	luokit
sisäpaikallissijat
inessiivi	luokissa	luokeissa
elatiivi	luokista	luokeista
illatiivi	luokkiin	luokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luokilla	luokeilla
ablatiivi	luokilta	luokeilta
allatiivi	luokille	luokeille
muut sijamuodot
essiivi	luokkina	luokkeina
translatiivi	luokiksi	luokeiksi
abessiivi	luokitta	luokeitta
instruktiivi	–	luokein
komitatiivi	–	luokkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	luoki-
vahva vartalo	luokki-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

slaavilainen laina^[1]

Käännökset

1. työvaljaiden osa

ruotsi: loka, krumträ

Liittyvät sanat

Synonyymit

• luokka, vemmel, vempele

Yhdyssanat

• luokkipuu

Aiheesta muualla

• luokki Kielitoimiston sanakirjassa