luonta

Suomi

Substantiivi

luonta (9-J)

1. luominen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luonta	luonnat
genetiivi	luonnan	luontojen (luontain)
partitiivi	luontaa	luontoja
akkusatiivi	luonta; luonnan	luonnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	luonnassa	luonnoissa
elatiivi	luonnasta	luonnoista
illatiivi	luontaan	luontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luonnalla	luonnoilla
ablatiivi	luonnalta	luonnoilta
allatiivi	luonnalle	luonnoille
muut sijamuodot
essiivi	luontana	luontoina
translatiivi	luonnaksi	luonnoiksi
abessiivi	luonnatta	luonnoitta
instruktiivi	–	luonnoin
komitatiivi	–	luontoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	luonna-
vahva vartalo	luonta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi luoda (vartalo luo- ) + johdin -nta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: luonne, luonnos, luonto