luototus

Suomi

Substantiivi

luototus (39)

1. luotottaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯t̪ot̪us/
• tavutus: luo‧to‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luototus	luototukset
genetiivi	luototuksen	luototusten luototuksien
partitiivi	luototusta	luototuksia
akkusatiivi	luototus; luototuksen	luototukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	luototuksessa	luototuksissa
elatiivi	luototuksesta	luototuksista
illatiivi	luototukseen	luototuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luototuksella	luototuksilla
ablatiivi	luototukselta	luototuksilta
allatiivi	luototukselle	luototuksille
muut sijamuodot
essiivi	luototuksena	luototuksina
translatiivi	luototukseksi	luototuksiksi
abessiivi	luototuksetta	luototuksitta
instruktiivi	–	luototuksin
komitatiivi	–	luototuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luototukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	luototus-

Etymologia

verbi luotottaa (heikko vartalo luotota- ) + johdin -us

Käännökset

1. luotottaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• luototus Kielitoimiston sanakirjassa