lurjus

Suomi

Substantiivi

lurjus (39)

1. (leikkimielinen) vintiö, veijari, keppostelija
2. ilkiö, heittiö, retku, ryökäle

Ääntäminen

• IPA: /ˈlurjus/
• tavutus: lur‧jus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lurjus	lurjukset
genetiivi	lurjuksen	lurjusten lurjuksien
partitiivi	lurjusta	lurjuksia
akkusatiivi	lurjus; lurjuksen	lurjukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lurjuksessa	lurjuksissa
elatiivi	lurjuksesta	lurjuksista
illatiivi	lurjukseen	lurjuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lurjuksella	lurjuksilla
ablatiivi	lurjukselta	lurjuksilta
allatiivi	lurjukselle	lurjuksille
muut sijamuodot
essiivi	lurjuksena	lurjuksina
translatiivi	lurjukseksi	lurjuksiksi
abessiivi	lurjuksetta	lurjuksitta
instruktiivi	–	lurjuksin
komitatiivi	–	lurjuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lurjukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lurjus-

Käännökset

1. vintiö

englanti: rascal

2. ilkiö

englanti: scoundrel, villain

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: lurjusmainen
• verbit: lurjustella

Aiheesta muualla

• lurjus Kielitoimiston sanakirjassa