luumen

Katso artikkeli Luumen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

luumen (6)^[1]

1. (fysiikka) valovirran SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus lm)
2. (anatomia) putkimaisen elimen sisäosan aukko, ontelo

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːmen/
• tavutus: luu‧men

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luumen	luumenit
genetiivi	luumenin	luumenien luumeneiden luumeneitten
partitiivi	luumenia	luumeneita luumeneja
akkusatiivi	luumen; luumenin	luumenit
sisäpaikallissijat
inessiivi	luumenissa	luumeneissa
elatiivi	luumenista	luumeneista
illatiivi	luumeniin	luumeneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luumenilla	luumeneilla
ablatiivi	luumenilta	luumeneilta
allatiivi	luumenille	luumeneille
muut sijamuodot
essiivi	luumenina	luumeneina
translatiivi	luumeniksi	luumeneiksi
abessiivi	luumenitta	luumeneitta
instruktiivi	–	luumenein
komitatiivi	–	luumeneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luumeni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. valovirran SI-järjestelmän mukainen yksikkö

englanti: lumen ranska: lumen

ruotsi: lumen

Liittyvät sanat

• (toinen kirjoitusmuoto) lumen
• luksi, kandela
• valo, valovirta

Yhdyssanat

• kiloluumen
• megaluumen
• mikroluumen
• milliluumen

Aiheesta muualla

• luumen Kielitoimiston sanakirjassa
• luumen Tieteen termipankissa