luuta

Suomi

Substantiivi

luuta (10-F)

1. yl. varrellinen varvuista kimpuksi koottu lakaisuväline

   Varvuista tehtyä luutaa käytetään monesti ilman erillistä vartta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈluːt̪ɑ/
• tavutus: luu‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luuta	luudat
genetiivi	luudan	luutien (luutain)
partitiivi	luutaa	luutia
akkusatiivi	luuta; luudan	luudat
sisäpaikallissijat
inessiivi	luudassa	luudissa
elatiivi	luudasta	luudista
illatiivi	luutaan	luutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luudalla	luudilla
ablatiivi	luudalta	luudilta
allatiivi	luudalle	luudille
muut sijamuodot
essiivi	luutana	luutina
translatiivi	luudaksi	luudiksi
abessiivi	luudatta	luuditta
instruktiivi	–	luudin
komitatiivi	–	luutine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	luuda-
vahva vartalo	luuta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

balttilainen laina^[1]

Käännökset

1. varvuista koottu lakaisuväline

azeri: süpürgə englanti: besom, broom espanja: escoba f. hollanti: bezem m. italia: scoba f. krimintataari: sipirki, sibirtki kroatia: metla f. ranska: balai m. romania: mătură f.

ruotsi: kvast saksa: Besen m. turkki: süpürge ukraina: мітла f. unkari: seprű uzbekki: supurgi venäjä: метла, веник viro: luud

Liittyvät sanat

• katuharja
• lakaista
• luudas
• luutia

Yhdyssanat

harjasluut, havuluuta, luudanvarsi, luutamummo, luutapallo, uuniluuta, varpuluuta, varsiluuta

Aiheesta muualla

• luuta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

luuta

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta luu