maaduttaa

Suomi

Verbi

maaduttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. aiheuttaa maatumista, toisinaan keinotekoisesti ihmisen toimesta

   Joen tuoma liete maaduttaa merenlahtea.

   Tulvaveden viljelysmaille tuomat maa-ainekset maaduttavat alavaa maata ja parantavat viljavuutta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːdut̪ːɑːˣ/
• tavutus: maa‧dut‧taa

Etymologia

• verbi maatua (heikko vartalo maadu- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

• delta
• maaduntaneva

Johdokset

• substantiivit: maaduttaminen

Aiheesta muualla

• maaduttaa Kielitoimiston sanakirjassa