liete

Suomi

Substantiivi

liete (48)

1. nesteen ja hyvin pienten ainehiukkasten muodostama heterogeeninen seos

   Pellolle levitettiin lietettä.

2. veteen joutuneet hiukkaset, jotka vähitellen vajoavat pohjaan

   Joen tuoma liete saa Niilin rantojen viljelmät kukoistamaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈlie̯t̪eˣ/
• tavutus: lie‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	liete	lietteet
genetiivi	lietteen	lietteiden lietteitten
partitiivi	lietettä	lietteitä
akkusatiivi	liete; lietteen	lietteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lietteessä	lietteissä
elatiivi	lietteestä	lietteistä
illatiivi	lietteeseen	lietteisiin lietteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lietteellä	lietteillä
ablatiivi	lietteeltä	lietteiltä
allatiivi	lietteelle	lietteille
muut sijamuodot
essiivi	lietteenä	lietteinä
translatiivi	lietteeksi	lietteiksi
abessiivi	lietteettä	lietteittä
instruktiivi	–	liettein
komitatiivi	–	lietteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	liettee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lietet-

Etymologia

• verbi liettää (heikko vartalo lietä- ) + johdin -e

Käännökset

1. nesteen ja hyvin pienten ainehiukkasten muodostama heterogeeninen seos

englanti: slurry

viro: sete

Liittyvät sanat

• lieju
• liettyminen
• liettymä
• liettyä
• muta
• vesijättö

Johdokset

• adjektiivit: lietteinen

Yhdyssanat

jokiliete, lieteaines, lietekaivo, lietekerrostuma, lietekomposti, lietelanta, lietemaa, lieterappaus, puhdistamoliete, saviliete

Aiheesta muualla

• liete Kielitoimiston sanakirjassa
• liete Tieteen termipankissa