merenlahti

Katso myös: Merenlahti

Suomi

Substantiivi

merenlahti (7-F)

1. meren muodostelma, jossa vesi työntyy pitkälle mantereeseen kuuluvien maa-alueiden väliin

Ääntäminen

• IPA: /ˈmerenˌlɑht̪i/
• tavutus: me‧ren‧lah‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	merenlahti	merenlahdet
genetiivi	merenlahden	merenlahtien (merenlahtein)
partitiivi	merenlahtea	merenlahtia
akkusatiivi	merenlahti; merenlahden	merenlahdet
sisäpaikallissijat
inessiivi	merenlahdessa	merenlahdissa
elatiivi	merenlahdesta	merenlahdista
illatiivi	merenlahteen	merenlahtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	merenlahdella	merenlahdilla
ablatiivi	merenlahdelta	merenlahdilta
allatiivi	merenlahdelle	merenlahdille
muut sijamuodot
essiivi	merenlahtena	merenlahtina
translatiivi	merenlahdeksi	merenlahdiksi
abessiivi	merenlahdetta	merenlahditta
instruktiivi	–	merenlahdin
komitatiivi	–	merenlahtine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	merenlahde-
vahva vartalo	merenlahte-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista meri ja lahti

Käännökset

1. meren muodostelma, jossa vesi työntyy pitkälle mantereeseen kuuluvien maa-alueiden väliin

englanti: gulf espanja: golfo m. esperanto: golfo ido: gulfo italia: golfo m.

ranska: golfe m. ruotsi: bukt, golf, havsvik saksa: Golf m. turkki: körfez

Liittyvät sanat

• lahti
• Riianlahti

Aiheesta muualla

• merenlahti Kielitoimiston sanakirjassa
• merenlahti Tieteen termipankissa