maasturi

Suomi

Substantiivi

maasturi (6)

1. (arkikieltä) maastoauto

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːst̪uri/
• tavutus: maas‧tu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maasturi	maasturit
genetiivi	maasturin	maasturien maastureiden maastureitten
partitiivi	maasturia	maastureita maastureja
akkusatiivi	maasturi; maasturin	maasturit
sisäpaikallissijat
inessiivi	maasturissa	maastureissa
elatiivi	maasturista	maastureista
illatiivi	maasturiin	maastureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maasturilla	maastureilla
ablatiivi	maasturilta	maastureilta
allatiivi	maasturille	maastureille
muut sijamuodot
essiivi	maasturina	maastureina
translatiivi	maasturiksi	maastureiksi
abessiivi	maasturitta	maastureitta
instruktiivi	–	maasturein
komitatiivi	–	maastureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	maasturi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi maasto + johdin -uri

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• citymaasturi
• katumaasturi
• nelivetomaasturi
• telamaasturi

Aiheesta muualla

• maasturi Kielitoimiston sanakirjassa